Ihana kevät tulee(not)

Onhan se ihan ihanaa, kun aurinko alkaa paistamaan ja lämmittää kivasti tuolla pihalla ollessa, mutta se on tämä joka keväinen riemu sitten eessä kun alkaa koiran paskat paljastua hangen alta. Meidän hieno helma Manta kun on ottanut 3 paska paikkaa ihan tästä talon kupeelta jonne käy paskat tikistämässä ja niitä saa kohta ihan aika ja lailla olla lapioimassa/haravoimassa tuolta pois, ah tätä koiran omistajan arkea :)

Herättelin alkuvuodesta tuon saliloinnin taas henkiin, ja tammikuun lopulla piruuttani otin itestäni mittoja ylös, että voi vähä seurata tuottaneenko tuo armoton hikoilu ees tulosta vai onko ihan yhtä tyhjän kanssa nii oelhan tuo jottai tulosta tuottanu. Senttejä on joka kohdasta alkanut lähteä, tulokset on vielä ihan pieniä 1-2cm kavennuksia käsistä yms vaan lantiosta oli lähtenyt 9cm ja rinnan alusmittakin pienentynyt 3cm jotta ihan eri motivaatio on nyt taas humputtaa tuolla salilla ja pitkin teitä juosta vaunuin kanssa kun näki paperilla nuo tulokset :) Hommasin eilen uudet lenkkaritkin, jotkin hienot Avi motion kengät, niin kyllä kohta on timmissä kunnossa jalat ja perse kun niin kehuivat netissä(kun katoin) kenkiä, että niillä kiinteytyy kun vaan painelee pitkin maita ja mantuja, noh sitä ootellessa. Vielä kun sais painoa alaspäin, kyllähän se oli helppo raskaana ollessa ottaa painoa vastaan, mutta yritäppä saada yhtä helposti ne pois, nii juu ei ihan onnistu mutta hitaasti hyvä tulee, hope so!

Nuutti kamuaa joka kohtaan pystyyn, kävelee välillä tukea vasten ja oppihan se tässä konttamaankin, tosin ryömimällä pääsee nopeammin joten sitä taktiikkaa meillä käytetään. Kamala miten äkkiä se tuo äitin pallero on kasvanut ja joka päivä oppii uutta, eikä ole enää pitkin kun vietetään 1-vuotis synttäreitä, hui! Tavuja alkaa myös jokeltelussa ilmetä enemmän ja enemmän, välillä kuulostaa kun sieltä niitä sanoja sen oman kielen seassa tulisi :)

Mantakin on järkiintynyt hieman, kun on päivät kiinni niin on oppinut irti ollessa tottelemaan ja olemaan kun koira ainai, eikä aivoton paskapää mitä se tosin välillä on edelleen ;) Parempaan päin neidin kanssa mennään ja johan sitä kohta on Manta 7kk ikäinen ja nyt jo vasikan kokoinen jotta jännää miten iso siitä sitten "isona" tuleekaan. Käskyjä välillä reenaillaan, mutta aika hyvin ne mitkä pitää on hallussa, paikka käskyä ei olla ees opeteltu kun tuo jästipää kuuntelee/tekee sillon kun sattuu itseään huvittamaan, jos neiti ei anna tassua niin se ei sitä anna vaikka pää punaisena karjuisin sille, että vittu Manta anna tassu, samoin jos se päättää etten istu, nii juu se ei vaan istu :D Melko mielenkiintoinen persoona siis tuo koira, mutta luojan kiitos pääpiirteittäin kuuntelee/tottelee hyvin, eikä hyvin usein tarvii iteltä olla repimässä hiuksia irti sen takia.

Päivää paistattelemassa

Manta vahtihommissa

Pelleiltiin kameralla vähä Nuutin kanssa :)

Talvi yllätti, Manta nauttii

Huhheijaa

Onpas tovi vierähtäny kun on taas ehtinyt/muistanut, jotta blogiakin pitäis päivittää vaan parempi myöhään kun ei milloinkaan :)

3kk sitten viimeks oon käynyt kirjoittelemassa, joten tässä onkin ehtinyt taas verestyä vaikka ja mitä.
Nuutti oppinut tällä välillä ryömimään, kovaa kyytiä huiskaa ryömimällä etteenpäin ja ihan joka kohtaan on pakkautumassa, ee kerkee sitä mukkaa tavaroita keräillä lattioilta kun on uuvestaan ne hurrauttanu pitkin poikin lattiaa ja kovasti joka kohdassa yritetään tukea vasten kamuta seisomaan, vielä ei oikein nuo jalat kanna niin, että pääsisi saati pysyisi kovalla alustalla pystyssä. Eilen laskettiin pinnasängyn pohja alas, joten siinä kamuaa nyt kokoajan laitaa vasten pystyyn ja virnottaa sieltä katsella ja pehmeällä alustalla muutenkin paremmin vielä onnistuu se pystyyn nouseminen. Äkkiä se aika vaan menee kun parin vkon päästä on Nuuttikin jo 9kk ikäinen, kohta pitää tosiaan alkaa jo 1-vuotis synttäreitä suunnitella, jotta millaiset pirskeet sitä niistä kehkeytyy :)

Mantan kanssa elo on alkanut sujumaan rauhallisesti, kovasti Nuutin touhuja seurailee ja käy aina nuuskuttelemassa ja tykkäämässä pojasta ja Nuuttikin välillä käy Mantaa "silittämässä" mutta ei kuitenkaan mikään jatkuva toimitus ole tuon koiran kimpussa olo. Eroahistus puhkes tuolle koiralle, ei voi jättää enää yksin sisälle, välittömästi pistää kaiken silpuks jos jää yksin sisälle. Milloin on talakkipurkit levällään, telsun kaket syöty, pleikan pelit yms ratusteltu pitkin mökkiä joten Manta on nyt sitten 7m pitkässä riimussa päivät kun sattuu, että jossain oon ettei voi olla vapaana tuolla pihalla. Edelleen suhteellisen hyvin pysyy neiti tontinrajojen sisäpuolella, joskus saattaapi käävä tientoisella puolen ojassa mutta pääsääntöisesti ihan muistaa olla pihapiirissä.

Työelämäänkin palasin helmikuun puolivälissä, osa-aikaisesti ja ihan minimi tunneilla. Nuutti on silloin tällöin kummillaan aamupäivän hoidossa ja muuten työmaalla mukana, siellä on omat vehkeet millä rallata ja rattaat joissa voi nukkua päikkärit. Ainkain nyt maaliskuun vielä oon töissä, sitten loppuu mammaloma ja alkaa hoitovapaa jolloin arvelin kanssa käydä osa-aikaisesti töissä joitain päiviä kuukaudessa, silloin kun siltä tuntuu :)

Pitää yrittää nyt vähä useammin muistaa käydä tänne kuulumisia kirjoittelemassa :)

Näin sitä pönötetään tukea vasten

Töissä :)

Manta ja Nuutti

Kiikkumis hommilla :)